IV

Giroa uudestaan

Olimme jo matkaa suunnitellessa valinneet kaksi Giron etappi, mitkä ajattelimme katsoa paikan päällä: ensimmäinen mäkietappi ja toinen aika-ajoetappi. Nyt oli jälkimmäisen vuoro. Olimme edellisenä päivänä Cortinasta tullessamme ajaneet etapin 34 kilometrin reitin läpi. Vaihtoehtoinamme oli olla joko lähdössä Trentossa tai maalissa Roveretossa. Valitsimme maalin. Ajattelimme siellä olevan enemmän katsottavaa. Roveretoon on Negrarista matkaa noin 60 km, joten ihan kävellen tätä matkaa ei tee. Toisaalta autoa ei kyllä Roveretossa saa mihinkään parkkiin. Siispä ajoimme lähimmälle juna-asemalle ja jatkoimme sieltä paikallisjunalla Roveretoon.

Koko kaupunki oli pinkkiä - myös suihkulähteen vesi.

Roveretossa oli jo kisa menossa sinne ehtiessämme. Kilpailijat lähtevät matkaan väliaikalähdöllä (ensimmäiset minuutin välein ja lopussa parhaat kolmen minuutin välein), joten kisa kestää 3-4 tuntiin. Kaupungin ydinkeskustassa oli pääkadut suljettu kilpailua varten. Viimeinen pari kilometriä oli aidattu (tien ja jalkakäytävän väli) ja katsojia oli joka metrillä. Jokseenkin toisenlainen tunnelma kuin pari päivää aikaisemmin suht' tyhjässä mäessä. Heti rautatieasemalta ulos tultuamme olimme jo reitin varrella puolentoista kilometrin päässä maalista mukavasti mutkassa, johon kilpailijat joutuivat hiljentämään.

ja kurvin takaa ilmestyi seuraava kilpailija

Jäimme siihen vähäksi aikaa tutustumaan tunnelmaan ja napsimaan muutaman kuvan. Jokaisen pyöräilijän edellä kulkee moottoripyörä näyttämässä reittiä ja varoittamassa tiellä mahdollisesti olevia. Kisan läpiviemiseen tarvitaan siis lähes 200 prätkää. Perässä tulee huoltoauto, jonka katolla on varapyöriä mahdollisten teknisten vaikeuksien varalta. Näin mutkassa ollessa ensimmäiseksi ilmaantuu kurvin takaa prätkä – kamera valmiiksi – sitten kilpailija putkahtaa näkyviin ja itse asiassa on ohi melko nopeasti. Siinä saa olla kameran kanssa melko tarkkana. Ja jos kuvaan niin ei kyllä ehdi samalla katsoa kukas siinä oikein meni.

Pieni mies kannatti Dumoulinia

Kävelimme pikku hiljaa kohti maalia pitkin aidattua pääkatua. Mitä lähemmäksi maalia saavuimme sitä tiheämmässä ihmisiä oli kannustamassa harvakseltaan maalia lähestyviä pyöräilijöitä. Paikalla oli paljon eri ikäisiä ja näköisiä tifosoja, kuten faneja Italiassa kutsutaan. Joukossa myös nuoria, jotka kärkkyivät niin nimmareita kuin myös kilpailijoiden nimikylttejä, jotka ovat matkan ajan kiinnitettyinä huoltoauton keulaan. Niitä jaettiin kilpailijoiden maaliin tultua. Kadun varressa oli monen moista kylttiä ja lippua ja kaikkia kilpailijoita kannustettiin innokkaasti.  Kilpailun kulkua saattoi seurata lähempänä maalia isoilta näytöiltä ja viimeisen 300 metrin matkalle asennetuista kaiuttimista niin italiaksi kuin myös englanniksikin. Tarpeeksi kierreltyämme asetuimme ottamaan vastaan parhaita kilpailijoita 250 metriä maalista aidan viereen. Aitaan on kiinnitetty mainosplakaateja, joita hakkaamalla sai aikaisesti melko moisen kannustuksen äänen. Aika meni tosi nopeasti ja pian alkoivatkin kokonaiskilpailun parhaat kiriä viimeiset metrit kohden maalia: Aru, Rohan Dennis (joka sitten voittikin etapin), Froome, Pinot, Pozzo, Dumoulin ja viimeisenä kisaa pinkkipaidassa johtava Simon Yates. Ja sitten kisa olikin jo ohi – matka kohden rautatieasemaa ja majapaikkaa Valpolicellan viinialueella.