V

Valpolicellan viinit

Asuimme siis viinitilalla nimeltään Villa Spinosa, Negrarin kylässä, Valpolicellan viinialueella. Talo, jossa asuimme, on on tilan päärakennus. Se on alun perin rakennettu joskus 1800-luvulla, mutta on nyttemmin korjattu vastaamaan nykyajan vaatimuksia.  Siinä sijaitsee omistajan asunto, muutama lomahuoneisto sekä viinin valmistus ja varastointi tilat. Ja tietenkin tilat viinin maisteluun sekä pieni myymälä tilan tuotteille. Täällä näytti olevan off-season eikä täällä juuri muita vieraita kolmen päivän aikana näkynyt. Huoneistomme oli siisti: olohuone/keittiö, makuuhuone ja kylppäri.





Olimme jo ennakolta sopineet emännän, Lisa Ambrosin kanssa tilan ja viinintuotannon

Emäntä Lisa esittelee kellariaan

esittelystä ja tietenkin viinin maistelusta. Aluksi Lisa kertoi hiukan tilan historiasta. Aiemmin täällä oli tapana myydä rypäleet isommille tuottajille, jotka sitten sekoittivat eri tarhojen viinit omiksi tuotteikseen. Noin 50-vuotta sitten tällaiset pientilat alkoivat kuitenkin valmistaa viininsä itse. Tämä tarkoitti investointia valmistuksessa tarvittaviin laitteisiin ja tiloihin. Joskus 60-alkupuolella Spinosan tilan sen aikainen isäntä päätti ottaa riskin ja aloitti rakennusten laajennukset ja investoinnit puristimiin, tankkeihin, tynnyreihin, pullotuslinjastoon, varastointitiloihin, yms.

Sitten oli vuorossa lyhyt katsaus alueen viineihin. Täällä Valpolicellassa, kuten muuallakin Italiassa, on käytössä viinien laatuluokitusjärjestelmä. Se määrää mitä rypäleitä tietyn alueen viinit saavat sisältää ja miten viinit tulee valmistaa. Täällä seudulla viineissä käytetään pääsääntöisesti corvina- ja rondinella-rypäleitä. Säännöt sallivat käyttää jonkin verran myös muita rypäleitä. Spinosan tilalla on maita viininviljelyssä noin 20 hehtaaria. Sato per hehtaari riippuu siitä mitä viiniä valmistettaan. Kalleissa viinessä sato rajoitetaan 4000 litraan hehtaarilta kun taas halvempien viinien valmistuksessa määrä korvaa ladun ja sato on noin 8000 litraa hehtaarilta. Isäntämme käyttää ns. guyot kasvatusmenetelmää (kuva sivun alaosassa). Siinä kukin viiniköynnös annetaan kasvaa kahteen suuntaan siten, että köynnösrivien väliin jää avoin tila. Täällä yleisesti käytetty vaihtoehtoinen menetelmä on ns. pergola, jossa köynnökset muodostavat katoksen koko viinitarhan päälle. Spinosa leikkaa köynnökset ja korjaa viinin käsityönä. Tämän työn hoitavat pääsääntöisesti siirtotyöläiset. Kysyin käykö täällä turisteja auttamassa sadonkorjuussa. Vastaus oli, että eipä heistä juuri paljon apua tähän raskaaseen työhön olisi. Jaksavat korkeintaan pari tuntia ja haluavat jo lähteä nauttimaan muista talon antimista. Amaroneen, josta tuonnempana hieman lisää, tarvittavat rypäleet kerätään ensin valiten vain parhaat tertut. Halvempiin viineihin  käyvät sitten loput. Poimimisen jälkeen rypäleet tuodaan talolle, jossa ne puristetaan (paitsi Amarone) ja laitetaan käymään terästankkeihin.  Käyminen kuorien kanssa kestää joitakin viikkoja ja tuloksena on valpolicellan perusviini.

Perusviini on siis valpollicella. Se on kevyt ja kirkkaan värinen, ”helposti juotava” jokapäiväinen punaviini.  Spinosa valmistaa tätä viiniä kahdella tavalla: ensimmäinen on perusviini, joka pullotetaan käymisen jälkeen. Seuraavaksi kalliimpi viini on valpolicella superiore. Tämä poikkeaa edellisestä siinä, että käyttämisen jälkeen viiniä on säilytetty

Kuivatut rypäleet

tammitynnyrissä (Spinosan tapauksessa 300 litran nuoressa ranskalaisessa tammitynnyrissä) 6-9 kuukautta ja sen jälkeen vielä 3 kuukautta pullossa ennen myyntiin laskemista. Kyseinen viini on saanut merkintöjä useissa eri alain julkaisuissa.

Pullotetaan 2023 !

Hypätään sitten kalleimpaan eli amaroneen. Sen valmistus poikkeaa normaalista viinin valmistuksesta siinä, että ennen käyttämistä rypäleiden annetaan kuivua 2-3 kuukautta avoimissa koreissa kontrolloiduissa (kosteus, lämpö) olosuhteissa. Kuivuessaan rypäleet menettävät 30-40% vedestään ja täten sokeripitoisuus nousee. Kuivatuksen jälkeen viini käytetään normaalisti terästankeissa 4-6 viikkoa. Tässä normaalissa käymisessä hiiva siis muuttaa rypäleen sokerit alkoholiksi ja koska rypäleissä on paljon sokeria, nousee alkoholipitoisuus korkeaksi – jopa 16-17 prosenttiin. Normaalin käymisen jälkeen viinin annetaan käydä läpi malolaktinen käyminen. Malolaktisessa käymisessä tietyt bakteerit muuttavat varsinaisessa alkoholikäymisessä sivutuotteena syntyneen terävän makuisen omenahapon pehmeämmäksi maitohapoksi. Viini jätetään tämän jälkeen kuukaudeksi ”lepäämään” terästankkeihin, jonka jälkeen se siirretään tammitynnyreihin tai -sammioihin kypsymään. Periaatteessa viinin hinta vertautuu tammessa kypsytysaikaan. Halvimmat Spinosan amaronet ovat tammessa 2 vuotta, kalleimmat jopa yli 15 vuotta. Pääsimme maistamaan vuosikertaa 1998, joka oli ollut tynnyrissä 15 vuotta. Aivan uskomattoman makuinen viini.

Palkintojakin oli

Palataan sitten viiniin nimeltä ripasso. Sen pohjana on tuo ensimmäisenä mainittu valpolicella. Kun amarone viini on käytetty, se poistetaan käyttämistankista, mutta viinin mäski jätetään tankkiin. Mäskissä on jäljellä vielä sokereita, jotka voidaan käyttää alkoholiksi. Mäskin päällä lasketaan jo kertaalleen käytetty valpolicella viini, joka käytetään uudestaan amaronen mäskin kanssa. Tästä viinin nimi ”ri-passo” – uudelleen käyminen. Amaronen mäski tuo valpollicellaan lisää vahvuutta ja syvyyttä. Maistamme ripasso oli tasapainoinen ja hienostunut viini.

Saimme maistaa läpi tilan koko repertuaarin: valpollicella classicon, ripassson ja 3 eri ikäistä amaronea ja täytyy sanoa, että ainakin tässä tapauksessa hinta oli suoraan verrannollinen hintaa. Koska olemme liikkeellä lentokoneella, emme juurikaan pystyneet ostamaan viinejä mukaan. No 2 pulloa nyt pitää koettaa kuljettaa ehjänä kotiin.

Nämä olivat maistossa

Olipas hyvää

pergola kasvatustapa

guyot kasvatustapa