Valpolicellan aurinkoa
Matka jatkui seuraavana aamuna lounaaseen kohti Valpolicellan viinialuetta. Olimme varanneet kolmeksi yöksi majoituksen viinitilalta Negrarin kylästä. Kylä sijaitsee viinialueen keskellä. Pienen navigaattoriseikkailun jälkeen pääsimme perille. Huoneistomme on vanhan maalaistalon yläkertaan remontoitu huoneisto. Samassa talossa on myös tilan viininvalmistamo, johon tulemme tutustumaan myöhemmin.
 |
| Takapiha oli vapaasti käytössä |
Tänään matkallemme sattui ensimmäinen vastoinkäyminen. Auto oikea etupyörä alkoi pitää täysin infernaalista ääntä 100 m ennen majapaikkaa. Ensin ajattelin, että kivi on mennyt jarrulevyjen väliin. Ääni oli kuitenkin niin massiivinen ja eipä siellä kiveä näkynyt, niin ei auttanut muuta kuin soittaa tiepalvelun numeroon. Onneksi olin maksanut 3 € päivässä lisää tästä palvelusta. Sain tilattua tiepalvelun paikalle hakemaan auton pois. Sitten soittamaan autovuokraamoon. Tässä vaiheessa varapäreet olisivat olleet tarpeet. Uuden auton saa ja se pitää itse hakea lähimmästä saman firman vuokraamosta, joka sattui olemaan Veronana lentokentällä. Firma maksaa matkan sinne julkisilla kulkuneuvoilla. Taisi kuulua melko kauaksi, etten ollut täysin tyytyväinen puljun toimintaan. Tiepalvelu saapui paikalle itse asiassa melko nopeasti. Vähän aikaa kaveri tutki autoa ja otti pois sen kiven sieltä jarrulevyn välistä – en vaan itse ollut sitä nähnyt. Joten auto oli taas käyttökunnossa. Helpotuksen huokaus.
No vielä pieni vastoinkäyminen sattui samana iltana. Olemme viinitilalla ja tietysti nautimme myös viiniä. Haimme kaupasta kevyttä iltapalaa ja katoimme pöydän pihalle. Ei muuta kuin viinipullo auki. Mutta missä täällä on korkkiruuvi – ei sitten missään. Viinitila, eikä huoneistossa ole korkkiruuvia!!! EI auttanut kuin lähteä kiireesti katsomaan onko kauppa auki. Lähin kauppa kilometrin päässä oli auki, mutta siellä ei tietenkään kyseistä tarvekalua ollut. Vieläköhän sitä ehtii seuraavaan ennen sulkeutumista – onneksi kyllä ja korkkiruuvikin löytyi. Joten lopulta tämäkin pieni vastoinkäyminen oli ohi ja pääsimme lopulta syömään ja nauttimaan alueen viinistä.
 |
| Etelän hedelmä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti