Matkan eteneminen

VI


Franciacorta


Näkymä hotellihuoneesta
Matkamme kolmas kohde oli Franciacortan viinialue ja siellä sijaitseva Iseon kaupunki. Kaupunki sijaitsee saman nimisen järven rannalla. Olimme netistä löytäneet hotellin, joka sijaitsi aivan järven rannassa ja vieläpä meillä oli parveke järvelle päin.  Järven ja hotellin välissä toki kulki katu ja kävelytie. Näköala oli kyllä aika makea. Muuten hotelli (hotel Milano) oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt joskus parikymmentä vuotta sitten. Huoneemme oli toisessa kerroksessa eikä hissi tietenkään ollut. Huone oli noin 10 m2 + suht iso kylppäri. Parisängyn lisäksi huoneeseen mahtui pieni pöytä ja matkalaukut avattuna lattialle. Ilmastointilaite oli, muttei käytössä. Kylppäri olisi kaivannut perusteellisen kosteusremontin. Niin ja telkka – siis 16 tuuman näyttö johon oli kytketty SkyTV:n settop-boksi scart-johdolla – uusinta teknologiaa 20 vuotta sitten. Aamupala oli perus italiainen vaaleaa leipää, vähän jugurttia, leivonnaisia ja hedelmiä. Henkilökunta toki oli erittäin ystävällistä. Yhtenä iltana huomasin baarin hyllyssä Kyrö Distilleryn Napua Gini pullon (toki tyhjän). Kysyn isännältä pullosta ja hän vastasi hänellä olevan kummipojan Suomessa. Pojan isä oli pullon lahjoittanut.

Giro vieraili täälläkin
Franciacorta, vuorten välissä Iseo-järvi
Ensimmäisenä päivänä Franciacortassa vuokrasimme pyörät. Halpaan hintaa (15€/päivä) saimme allemme samanlaiset pyörät, kun olin itse joskus saanut Suomessa kaupanpäällisenä kännykkää ostaessa. Tämä kyseinen kulkupeli oli kyllä vaan vanhempi painos. Aivan hirveä ajaa ja jarrut olivat vaarallisen huonot. Onneksi ei ollut tarkoitus lähteä vuoria koluamaan. Franciacortan alue on suht' tasaista, joten tällaisella city-pyörällä pääsi ihan hyvin etenemään paikasta toiseen. Alueella on vanhoja pikku kyliä 4-5 km välein. Tiet ovat kapeita, mutta onneksi liikennettä ei nyt ihan hirveästi ollut. Ja täällä Italiassa autot odottavat pyöräilijän takana, kunnes on turvallinen ohituspaikka. Kylien välit ovat sitten täynnä viinitarhoja. Tämä alue on kuuluisa kuohuviineistään, jotka tehdään samaan tapaan ja samoista rypäleistä kuin samppanja. Alue on melko pieni ja päivässä sen ehtii hyvin
kiertää pyörällä.  Olimme alkumatkasta saaneet lähes päivittäin sadetta niskaamme, mutta nyt siihen tuli muutos. Lämpötila oli yli 30°C ja tuulikin oli melko leuto. Melkoinen hiki ajaessa tuli ja aurinkorasva oli tarpeen. Kruisailimme sinne tänne läpi viinitarhojen ja kylien yhteensä viitisen tuntia pienin pysähdyksin. Poikkesimme myös paikallisessa Cantinassa, joka on erikoistunut paikallisten tuotteiden, eritoten viinien myyntiin. Sellainen Lidlin kokoinen tila, jossa eri viinitiloilla oli omat loosinsa. Viiniä oli tarjolla laatikkokaupalla. Heillä on myös verkkokauppa, joten pitää kotiin päästyä koettaa toimiiko toimitus Suomeen. Pyöränpalautukseen päästyämme olimme melko puhki. Lämpö ja ehkä liian vähäinen juomien oli kyllä tehnyt tehtävänsä.

Viinikaupan ostoskärryt



Lauantaina oli markkinat

Seuraavaksi päiväksi olimme varanneet esittelyn paikalliselle viinitilalle nimeltään Paroni Pizzini.  Matkaan majapaikasta tilalle oli viitisen kilometriä. Ilma oli jälleen paahtavan kuuma, joten jos olisimme kävelleet tilalle, niin kuin aluksi suunnittelimme, olisimme olleet aivan läpimärkiä hiestä. Autolla menossa on omat huonot puolensa, koska jomman kumman pitäisi ajaa auto takaisin viininmaistelun jälkeen. Mutta jälleen apuun tuli Pohjois-Italian loistavasti toimiva joukkoliikenne. Iseon ja kylän, jossa tila sijaitsee, välillä kulkee paikallisjuna. 1,45€/ henki ja suht' ajallaan tulleella junalla pääsimme puolen kilometrin päähän tilasta. Ja juna oli ilmastoitu.

Tila oli rakentanut joitakin vuosia sitten melko mahtavan rakennuksen viinin valmistukseen, -säilytykseen sekä esittelytilaksi. Oppaanamme oli nuori nainen, Francesca. Aluksi saimme katsella videoalta alueen ja tämän tilan historiaa. Siinä
vaiheessa olin kyllä hiukan skeptinen, että mitähän tästäkin esittelystä lopulta tulee. No sitten lähdimme ulos tutustumaan läheiseen (siis ovesta ulos ja siinä se oli) viinitarhaan. Siinä vaiheessa Francescapääsi vauhtiin. Hän kertoi erittäin innostuneena tilan olleen ensimmäinen luomuviinitila tällä alueella aikaan, jolloin naapurit pitivät heitä lähinnä hulluina. Nyt koko alue on menossa kohti luomuviljelyä ja tavoitteena on, että koko alue on luomua muutaman vuoden kuluttua. Rypäleinä täällä siis käytetään chardonnayta, pinor noiria ja pinot plancia. Tämä kyseinen tarha kasvoi chardonnayta.



Pizzinin chardonnay

Siirryimme sisätiloihin tutustumaan kuohuviinin valmistukseen. Ensin tutustuimme tilaan, jossa rypäleet murskataan ja käytetään suurissa terästankeissa. Suurimmat tankeista olivat kymmenien kuutioiden suuruisia. En ole ennen moisia nähnyt. Eri tarhojen rypäleet puristetaan erillään ja käytetään omissa tankeissaan. Käymisen jälkeen viini laitetaan kypsymään tammitynnyreihin. Eri viinilaatuihin käytettävät perusviinit kypsyvät eri aikoja, 1-3 vuotta. Tämän jälkeen eri tarhoista ja eri rypäleistä tehdyt perusviinit sekoitetaan ja laitetaan pulloihin. Pullotuksen yhteydessä lisätään sokeria ja hiivaa, jotka käynnistävät uuden käymisen. Pullot korkitetaan metallikorkein ja pistetään lepäämään. Pullokäymisen, joka voi kestää joitakin vuosia, jälkeen pullot asetetaan pystyasentoon, jotta viinisakka laskeutuu pullon kurkkuun. Parin viikon alaspäin olon jälkeen pullon suu jäädytetään, metallikorkki avataan ja tässä vaiheessa paine työntää sakan pullosta ulos. Viinilaadusta riippuen viiniin lisätään sokeri max 8 g/l ja pullo suljetaan uudelleen korkki korkilla ja häkillä. Muutaman kuukauden lepuutus ja näin on viini valmis myytäväksi. Melkoinen prosessi ja se näistä kuohuviineistä tekeekin niin kalliita.



Luomua
Siirryimme maisteluun. Vaikka kuohuviinitilalla olimmekin, niin maistelussa oli vain yksi tämän tilan tuote. Muut viinit olivat saman tuottajan viinejä: valkkari Marchesta ja punainen sangiovese Toscanasta. Mukaan tuli pientä purtavaa. Kaikki viinit olivat erinomaisia ja edustivat tuottajan parhaimmistoa, toki juuri kuoharia heillä olisi ollut parempaakin. Maistoimme sitä parempaa edellisenä iltana yhdessä Iseon kymmenistä katukahviloista. Vierailu kesti kaiken kaikkiaan jokseenkin 2 tuntia ja oli todella käymisen arvoinen kokemus.

Mainitsin tuossa yllä Iseon katukahvilat. Niitä on todella paljon. Kaupunki sijaitsee siis järven rannassa ja noin puolen kilometrin matkalla rannassa sekä muutamilla läheisillä kapeilla kujilla on kymmeniä kahviloita, jäätelöbaareja ja ravintoiloita. Perjantaina ja lauantaina väkeä oli liikkeellä todella paljon.
Iseon rantakatu

Kaikki terassit olivat täynnä ja suosituimpiin ruokapaikkoihin jonotettiin. Täällä päin tuntuu olevan tapana lähetä kävelylle rakkaimpansa tai koko perheen kanssa pitkin rantakatua. Välillä väkeä oli niin paljon, ettei vastaantulijoiden ohi meinannut päästä. Ja mukana oli myös pieniä lapsia puoleen yöhän saakka. Suomessa kakarat olisivat olleet nukkumassa jo monta tuntia. Menoa oli mukava seurata, tosin kääntöpuolena oli, että tämä meno kuului huoneeseemme niin kauan kun sitä kesti. Vielä pitää uudelleen mainita nuo jäätelöbaarit; mitä erilaisimpia makuja paikan päällä tehtyjä herkkuja. Kesällä (Siis heinä-elokuu) paikka on kuulemma täynnä saksalaisia, joten tuota aikaa kannattanee välttää. Ei sinänsä saksalaisten takia vaan että paikka lienee ihan tukossa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti