Franciacorta
|
Näkymä hotellihuoneesta |
Matkamme kolmas kohde oli Franciacortan
viinialue ja siellä sijaitseva Iseon kaupunki. Kaupunki sijaitsee saman nimisen
järven rannalla. Olimme netistä löytäneet hotellin, joka sijaitsi aivan järven
rannassa ja vieläpä meillä oli parveke järvelle päin. Järven ja hotellin välissä toki kulki katu ja
kävelytie. Näköala oli kyllä aika makea. Muuten hotelli (hotel Milano) oli
kyllä parhaat päivänsä nähnyt joskus parikymmentä vuotta sitten. Huoneemme oli
toisessa kerroksessa eikä hissi tietenkään ollut. Huone oli noin 10 m2 + suht
iso kylppäri. Parisängyn lisäksi huoneeseen mahtui pieni pöytä ja matkalaukut
avattuna lattialle. Ilmastointilaite oli, muttei käytössä. Kylppäri olisi
kaivannut perusteellisen kosteusremontin. Niin ja telkka – siis 16 tuuman
näyttö johon oli kytketty SkyTV:n settop-boksi scart-johdolla – uusinta
teknologiaa 20 vuotta sitten. Aamupala oli perus italiainen vaaleaa leipää,
vähän jugurttia, leivonnaisia ja hedelmiä. Henkilökunta toki oli erittäin
ystävällistä. Yhtenä iltana huomasin baarin hyllyssä Kyrö Distilleryn Napua
Gini pullon (toki tyhjän). Kysyn isännältä pullosta ja hän vastasi hänellä
olevan kummipojan Suomessa. Pojan isä oli pullon lahjoittanut.
|
Giro vieraili täälläkin |
|
Franciacorta, vuorten välissä Iseo-järvi |
Ensimmäisenä päivänä Franciacortassa
vuokrasimme pyörät. Halpaan hintaa (15€/päivä) saimme allemme samanlaiset
pyörät, kun olin itse joskus saanut Suomessa kaupanpäällisenä kännykkää
ostaessa. Tämä kyseinen kulkupeli oli kyllä vaan vanhempi painos. Aivan hirveä
ajaa ja jarrut olivat vaarallisen huonot. Onneksi ei ollut tarkoitus lähteä
vuoria koluamaan. Franciacortan alue on suht' tasaista, joten tällaisella
city-pyörällä pääsi ihan hyvin etenemään paikasta toiseen. Alueella on vanhoja
pikku kyliä 4-5 km välein. Tiet ovat kapeita, mutta onneksi liikennettä ei nyt
ihan hirveästi ollut. Ja täällä Italiassa autot odottavat pyöräilijän takana,
kunnes on turvallinen ohituspaikka. Kylien välit ovat sitten täynnä viinitarhoja.
Tämä alue on kuuluisa kuohuviineistään, jotka tehdään samaan tapaan ja samoista
rypäleistä kuin samppanja. Alue on melko pieni ja päivässä sen ehtii hyvin
kiertää pyörällä. Olimme alkumatkasta
saaneet lähes päivittäin sadetta niskaamme, mutta nyt siihen tuli muutos.
Lämpötila oli yli 30°C ja tuulikin oli melko leuto. Melkoinen hiki ajaessa tuli
ja aurinkorasva oli tarpeen. Kruisailimme sinne tänne läpi viinitarhojen ja
kylien yhteensä viitisen tuntia pienin pysähdyksin. Poikkesimme myös paikallisessa
Cantinassa, joka on erikoistunut paikallisten tuotteiden, eritoten viinien
myyntiin. Sellainen Lidlin kokoinen tila, jossa eri viinitiloilla oli omat
loosinsa. Viiniä oli tarjolla laatikkokaupalla. Heillä on myös verkkokauppa,
joten pitää kotiin päästyä koettaa toimiiko toimitus Suomeen.
Pyöränpalautukseen päästyämme olimme melko puhki. Lämpö ja ehkä liian vähäinen
juomien oli kyllä tehnyt tehtävänsä.
|
Viinikaupan ostoskärryt |
|
Lauantaina oli markkinat |
Seuraavaksi päiväksi olimme varanneet esittelyn
paikalliselle viinitilalle nimeltään Paroni Pizzini. Matkaan majapaikasta tilalle oli viitisen
kilometriä. Ilma oli jälleen paahtavan kuuma, joten jos olisimme kävelleet
tilalle, niin kuin aluksi suunnittelimme, olisimme olleet aivan läpimärkiä
hiestä. Autolla menossa on omat huonot puolensa, koska jomman kumman pitäisi
ajaa auto takaisin viininmaistelun jälkeen. Mutta jälleen apuun tuli
Pohjois-Italian loistavasti toimiva joukkoliikenne. Iseon ja kylän, jossa tila
sijaitsee, välillä kulkee paikallisjuna. 1,45€/ henki ja suht' ajallaan
tulleella junalla pääsimme puolen kilometrin päähän tilasta. Ja juna oli
ilmastoitu.
Tila oli rakentanut joitakin vuosia sitten
melko mahtavan rakennuksen viinin valmistukseen, -säilytykseen sekä
esittelytilaksi. Oppaanamme oli nuori nainen, Francesca. Aluksi saimme katsella
videoalta alueen ja tämän tilan historiaa. Siinä
vaiheessa olin kyllä hiukan
skeptinen, että mitähän tästäkin esittelystä lopulta tulee. No sitten lähdimme
ulos tutustumaan läheiseen (siis ovesta ulos ja siinä se oli) viinitarhaan.
Siinä vaiheessa Francescapääsi vauhtiin. Hän kertoi erittäin innostuneena tilan
olleen ensimmäinen luomuviinitila tällä alueella aikaan, jolloin naapurit
pitivät heitä lähinnä hulluina. Nyt koko alue on menossa kohti luomuviljelyä ja
tavoitteena on, että koko alue on luomua muutaman vuoden kuluttua. Rypäleinä täällä
siis käytetään chardonnayta, pinor noiria ja pinot plancia. Tämä kyseinen tarha
kasvoi chardonnayta.
|
Pizzinin chardonnay |
Siirryimme sisätiloihin tutustumaan kuohuviinin
valmistukseen. Ensin tutustuimme tilaan, jossa rypäleet murskataan ja käytetään
suurissa terästankeissa. Suurimmat tankeista olivat kymmenien kuutioiden
suuruisia. En ole ennen moisia nähnyt. Eri tarhojen rypäleet puristetaan
erillään ja käytetään omissa tankeissaan. Käymisen jälkeen viini laitetaan
kypsymään tammitynnyreihin. Eri viinilaatuihin käytettävät perusviinit kypsyvät
eri aikoja, 1-3 vuotta. Tämän jälkeen eri tarhoista ja eri rypäleistä tehdyt
perusviinit sekoitetaan ja laitetaan pulloihin. Pullotuksen yhteydessä lisätään
sokeria ja hiivaa, jotka käynnistävät uuden käymisen. Pullot korkitetaan
metallikorkein ja pistetään lepäämään. Pullokäymisen, joka voi kestää joitakin
vuosia, jälkeen pullot asetetaan pystyasentoon, jotta viinisakka laskeutuu
pullon kurkkuun. Parin viikon alaspäin olon jälkeen pullon suu jäädytetään,
metallikorkki avataan ja tässä vaiheessa paine työntää sakan pullosta ulos.
Viinilaadusta riippuen viiniin lisätään sokeri max 8 g/l ja pullo suljetaan
uudelleen korkki korkilla ja häkillä. Muutaman kuukauden lepuutus ja näin on
viini valmis myytäväksi. Melkoinen prosessi ja se näistä kuohuviineistä
tekeekin niin kalliita.
|
Luomua |
Siirryimme maisteluun. Vaikka kuohuviinitilalla
olimmekin, niin maistelussa oli vain yksi tämän tilan tuote. Muut viinit olivat
saman tuottajan viinejä: valkkari Marchesta ja punainen sangiovese Toscanasta.
Mukaan tuli pientä purtavaa. Kaikki viinit olivat erinomaisia ja edustivat
tuottajan parhaimmistoa, toki juuri kuoharia heillä olisi ollut parempaakin.
Maistoimme sitä parempaa edellisenä iltana yhdessä Iseon kymmenistä
katukahviloista. Vierailu kesti kaiken kaikkiaan jokseenkin 2 tuntia ja oli
todella käymisen arvoinen kokemus.
Mainitsin tuossa yllä Iseon katukahvilat. Niitä
on todella paljon. Kaupunki sijaitsee siis järven rannassa ja noin puolen
kilometrin matkalla rannassa sekä muutamilla läheisillä kapeilla kujilla on
kymmeniä kahviloita, jäätelöbaareja ja ravintoiloita. Perjantaina ja lauantaina
väkeä oli liikkeellä todella paljon.
|
Iseon rantakatu |
Kaikki terassit olivat täynnä ja suosituimpiin
ruokapaikkoihin jonotettiin. Täällä päin tuntuu olevan tapana lähetä kävelylle rakkaimpansa
tai koko perheen kanssa pitkin rantakatua. Välillä väkeä oli niin paljon, ettei
vastaantulijoiden ohi meinannut päästä. Ja mukana oli myös pieniä lapsia
puoleen yöhän saakka. Suomessa kakarat olisivat olleet nukkumassa jo monta
tuntia. Menoa oli mukava seurata, tosin kääntöpuolena oli, että tämä meno
kuului huoneeseemme niin kauan kun sitä kesti. Vielä pitää uudelleen mainita
nuo jäätelöbaarit; mitä erilaisimpia makuja paikan päällä tehtyjä herkkuja.
Kesällä (Siis heinä-elokuu) paikka on kuulemma täynnä saksalaisia, joten tuota
aikaa kannattanee välttää. Ei sinänsä saksalaisten takia vaan että paikka
lienee ihan tukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti